Anna Kärkkäisen valmennus 30.12

 

Heipsun taas :)

Eilen lupailin kirjotella tosta valmennuksesta, tässä sitä nyt sitten olis!  

Neljän aikoihin Anna saapui maneesiin ja heti aloitettiin. Alussa me ponin kanssa ravattiin vaan vapaasti jotta saatais molemmat lämpimäks, koska kaksi muuta ratsukkoa oli jo lämmitelleet. Pikkuhiljaa otettiin harjotusraviin ja alettiin kokomaan lyhyillä sivuilla ja pitkillä sivuilla tehtiin raviavoa. Poni ei oikeen olis halunnut taipua ekoilla kerroilla mutta kun vaan teki, niin kyl se siitä sit alko toimimaan tosi hyvin! Eteenpäin menostakaan ei tarvinnut huolehtia pahemmin alussa koska sen verran jännitti uus paikka ja jättiläiset maastoesteet toisella puolella hallia, sekä valot jotka välillä rämisi vähän. Anna tuntee ponin jo parin vuoden takaa, kun sen edellinen omistaja on käynyt Annan valmennuksissa ja ponin tämänhetkinen omistajan on myös hänen hyvä ystävä, joten mulle oli helppoa kun oli jo ennestään tuttu poni valmentajalle, joten Annalla oli ohjat aikalailla käsissä meidän ratsastuksen suhteen. 

Laukassa poni oli jo hyytynyt totaalisesti joten kootusta laukasta pikkuvoltilla ei tullut mitään. Siispä tehtiin niin, että yksi kierros kevyessä istunassa niin lujaa laukkaa kun ponista lähtee koko uralla ja yksi voltti kootussa laukassa sama reipas tahti ylläpitäen. Vasempaan suuntaan laukka oli ihan kamala! Niiiin nelitahtinen kun olla ja voi, eikä se siitä oikeesti vetreytynytkään kunnolla. Oikeeseen oli tosi hyvä! 

Ratsastin vain 45 minuuttia, mutta se riitti meille hyvin. Toinen ratsu jatko vielä meidän lopettamisen jälkeen laukanvaihtoja pituushalkaisijalla ja me käveltiin siellä esteiden keskellä parisenkymmentä minuuttia. :)

 

Jäätiin juttelemaan Annan kanssa vähän ponista ja siitä miten jatketaan tätä valmentautumis- ja kisaamisprojektia. Anna sanoi aika suoraan, että mä en opi mitään jos täytyy kokoajan pyytää ponia täytyy kokoajan pyytää eteenpäin, eikä ponikaan hyödy oikeen ollenkaan siitä. Hän antoi nyt sellaisen ohjeen, että unohda kouluratsastus ja tee kaikkea kivaa ja monipuolista että saisit ponille silmäkulmaan sen pilkkeen mikä sillä on ollut ja mahdollisimman paljon sellasta, mistä poni innostuu. Eli pellolla edes takaisin vaan täysillä ;) Samalla tosin johonkin väliin innariharjotuksia max. 40cm. 

Näillä eväillä jatketaan ponin kanssa :) Lilli Luomalta tuli myöskin ohje, että paljon maastoilua ja rautakuuri, sillä ponin pitäisi virkistyä.

Kuulemiin :)

 

My day kuvilla

  

Aamu alkoi rauhassa yhdentoista aikaa vaikka eilen illalla suunnittelin herääväni aikasemmin että klippaisin pollen mutta päätin jättää sen ensi viikolle kun on aikaa kunnolla. Aamupalaksi join eilen tehdyn mansikkasmoothien! Myöhemmin kun nousin lopullisesti sängystä, söin risifrutin ja pari leipää. 

Meikkausmusiikkina toimi Say Something.. :)

Kun olin saanut syötyä ja loikoiltua niin siirryin vähän laittautumaan, puin ja jatkoin telkkarin kattomista vielä hetken. 

 

 

Yhden aikaan lähin laittamaan ponia vähän kuljetuskuntoon. Harjasin sen kunnolla koska Ypäjällä kuitenkin heittäisin satulan selkään ja alottaisin lämmittelyn joten perushoidon tein jo kotona :) Kävelin pellolla hetken aikaa ennen kun laitoin kylmät jalkoihin puoleksi tunniks että yöllä kertynyt turvotus laskis kokonaan.
Kolmelta lastattiin poni koppiin ja suunnattiin kohti Ypäjää! Mulla ei tosin oo kauheesti kuvia muutakun valkun jälkeen, mutta muutama on kai.

Ypäjällä :)

Puol neljältä saavuttiin Ypäjälle ja purettiin ponskut kopista. Laitoin ponille satulan ja itteni valmiiks ja odottelin että Piimis saadaan ratsastuskuntoon kans.

 

Tunnin jälkeen taluttelin ponia hetken ja oltiin molemmat iiihan poikki! Sen verran raskas reeni oli että ei oo hetkeen tollasta tehtykkään.. Äiti sai lastatessa väistää ponia ku se meni niin vauhdilla sisään :D

  

Vietiin ensin Piimis omalle tallille meidän paikasta parin kilsan päähän ja Sanna toi meiät kotiin. Hoidin ponin tarhaan, kamat paikoilleen ja siivosin traikun. Siitä menin syömään ja äsken tulin ulkoota kun laitoin ponille kylmä-lämmin linimentit ja otin sen sisälle. Toinen oli ihan väsy ♥

Tän kirjottamisen jälkeen alan kattomaan leffaa ja syön taas jotain hyvää :3 Huomenna luvassa valmennuspostausta ja vähän Annan kommentteja ponista sekä jatkoa ajatellen aika suurikin käänne. Tässä nyt ei oo kellonaikoja oikeestaan kun muutama mutta en viittinyt jokasessa liikkeessäni vahtia kelloa..

Hyvää Uutta Vuotta ! ♥

Heissulivei pitkästä aikaa!

 Moikka! On tän blogin päivittely jääny taas vähän mutta jos tulevaisuudessa tällasia tapahtuu niin mua ja mun valmentautumisia voi seurailla äitini kirjoittamasta Hippola-blogista! Tässä linkki sinne.

En nyt kuollaksenikaan muista mitä kaikkea ollaan tehty, mutta valmennuksissa ollaan käyty! Joku viikko sitten oli se Sisko Anttilan valkku mutta nyt oon ollut kaks kertaa pikkuvelieni koulun avustajan tunneilla, hän on kai ratsastuksenopettaja myös. Pitikin mennä mainitsemaan Sannikselle että ponille vaikeeta on väistöt, koska niitä me sitten ollaan hinkattu! :D Kauheen uusia kuvia mulla ei oo ton harmaan ja sateisen kelin takia, mutta jotain vanhempia on. Maanantaina mennään Anna Kärkkäisen valmennukseen Ypäjälle. Mukaan tulee yksi kolmevuotias joka on tässä meidänkin pihatossa asustanut mutta nyt se on tossa parin kilsan päässä ja lähtee kaveriks :)
Uudet suitset on myös tilattu ja haettu, nyt on kuulkaas timanttia ja kiiltävää! Lisäks muutamia loimia; tallitoppis, ulkotoppis, fleeceratsastusloimi ja heijastimellinen fleecevuorinen ratsastusloimi. Jouluaattona ei kyllä kauheesti hymyä multa irronnut ulkona, kun vettä satoi ja tuuli humisi vaan korvissa.. Ei kiva. Onneks illalla sitten joulumieli nousi, kunnes se taas hävisi kun menin äidin kanssa laittamaan heinät ja iltapuurot. Vettä tuli silloin kuin olis kaadettu ämpäristä.

Oisko viimeisen koulupäivän aamuna bussista ? ikkunasta huomaakin että vettä sataa vaihteeks..

Jouluaattona pirteenä puol yhdeksältä hereille kokiksen voimalla. aamen.

Vitsit meillä on paljon lunta tänä vuonna! Niin suuret kinokset ettei tiedä mihin sen lumen tunkee enään tieltä pois... joo just.

poni ja ponin uudet suitset ♥

Nyt meen kauppaan äitin kaa, ajoissa as always ;)

Heipsun ja seuraavaan postaukseen!

Viimeset kuvat pienempiä, koska Iphone tarjoaa laadun..

Hankiköröttelyä holtittomasti

 

Lentävä jyrä :P

Just meinasin tumpsahtaa alas pukki-pystyynnousemis-sivullehyppäyksen seurauksena :D

 Moikka ☺

Eilen mun piti kirjottaa Sisko Anttilan valmennuksesta, mutta kuvamateriaalia saan vasta huomenna Annikalta, joten ens viikolla siis ! Tänään menin ehkä puolituntia ilman satulaa pellolla. Kentälle en voinut mennä, koska siellä oli varsat ulkoilemassa tän päivän. Pellolle siis ☺ Aattelin etten kerkeä ennen kunnon myrskytuulta ratsastamaan huolellisesti joten hain ponin tarhasta ja heitin sille loimet niskaan. Ei tota voi kyllä tänpäiväsen jälkeen poniksi kutsua, jyrä enemmänkin.. Karsinassa meinasi tulla päältä pari kertaa ennenkun hoksasin laittaa sen kiinni. :D Puolivälissä ratsastusta äiti saapui pellon reunalle kameran kanssa ja napsi muutamat ravi- ja laukkakuvat. Nää kuvat on iha lavastettuja koska mulla oli käynnit menossa juur kun äiti tuli kuvaamaan, lol.

Äsken kaarsi jättiläinen koppi pihaan ja poni läks Kangasalalle! Keskiviikkona herra tulee takaisin kotiin maailmalta. Siellä se on omistajansa luona Vääksyn kartanolla, ilmeisesti. Ponsku menee satulansovittajalle ja uus satula varmaan tulee nykysen liian kapean tilalle, hierojan/osteopaatin käsittelyyn ja eläinlääkärille jokapäivä turpoavaa oikeaa takajalkaa tutkituttamaan. 

Nyt meen sitten tän ponin loma-ajan Veikolla ahkerasti! Kuviakin saa nyt iltaisinkin, koska kentälle saatiin vihdoin valot, jes ☺

tadaaa ! ☺

Hei, hyvää Joulukuuta kaikille tasapuolisesti! ♥

Veera

Arvon Herra ongelma

Kunnnon katsaus mun ja Veikon tilanteesta ja kehityksestä ! ☺

 

Veikon kanssa on edistytty lähtötilanteeseen nähden tosi paljon monissa asioissa. Orimainen näykkiminen on loppunut, ratsastajan kuunteleminen sujuu paremmin, vermoravi-tyyliset ravuri näytteet on onneksi jäänyt vähemmälle, laumanjohtajana oleminen on luontevampaa ja ihminen on suurimman osan ajasta jo johtajan roolissa. Huonoina päivinä kaikki on aloituspisteessäja silloin ei kellään ole kivaa. Jos tästä lähtee miettimään, miksi Veikko ylipäätään on edes meillä.. No, aikanaan äiti näki Veikossa oman haastavuutensa ja tottakai halusi heti nähdä, olisiko herrasta kunnon ratsuksi. Kyllä siitä kai olisi tottakai, jos joku jaksaisi/kykenisi ratsastamaan kunnolla kuusi päivää viikossa monipuolisesti ja pitämään motivaation jollain ihmeen tavalla korkealla. Veikkoahan ei siis oikeastaan motivoi itsestään mikään. Niin, paitsi ruoka ja tammat. Esimerkiksi eilen. Tein kauhealla vaivalla ratsastusuunnitelman äikän tunnit siihen kuluttaen ja siksi meni kaikki asia sijamuodoista ohi, kiitos Veikko. :D 

Suunnilleen mun ja Veikon lähtötilanne. Talvi -11.

 Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa jälleen kahden hevosen ratsastamisen. Veikolla on kaksi tai kolme päivää vapaata, ettei heti kahden kuukauden melkeimpä kokoajan seisomisen perään heitetä kuutta päivää viikossa kunnon reenejä. Sellaiseen Veikon psyyke ei toimi. Jos viikon ajan tekee joka päivä kunnolla hommia, se kehittää omansalaisen ongelman, esim. ettei laukkaa voi nostaa ollenkaan. Sitähän me ei haluta, vaan että hevoset toimi lähes moitteettomasti joka ratsastuskerralla (haastetta saa olla, mutta siis ei niin, että ratsastetaan hevonen ihan tappiin viikon aikana ja sitten se ei enään yksinkertaisesti jaksa niin pitkän tauon jälkeen enää).. 

Koska Veikko on ollut ravuri nuoruudessaan ja ravisukuinen, on kumma että sillä mennään pelkästään koulua ja esteitä. Kyllä se varmaankin menestyisi raviradoilla, sen verran hienoa ravuravia se esittelee joskus tempon muutoksissa että huhhuh! Kärryjen eteen se on kerran laitettu, mutta ei uudestaan olla kokeiltu, nimittäin kärryjen aisa vääntyi ja tolppia kaatuili, kun Veke sai järkytyskohtauksen tai jotain. Muutama äidin ravipuolen tuttu on sanonut että Veikkoa ei kärryjen eteen, tai siinä on oma ja hevosen henki vaarassa. Siispä ollaan tyydytty muokkaamaan herrasta kouluratsua. Joka kerta se on aina vähän parempi joltain osa-alueelta ja joskus taas menee taaksepäin kehityksessä. 

Veikko luulee ilmeisesti olevansa ori. Tää huomattiin sillon, kun Kerttu-Neiti oli meillä kesän. Veikon elämä meni ihan sekaisin aina Kertun kiimojen aikana.. Saattaa olla, että oli suuri virhe ottaa tänne meille, ruunien ja orien keskelle yksi tamma etsimään kadonneita kiimojaan. Charlykin heräsi silloin henkiin ja Kertun lähdettyä se kirjaimellisesti masentui. Liike hidastui ja silmäkulman pilke himmeni huomattavasti. Myös Veikko reagoi siihen, ei onneksi niin paljoa. Orimainen näpläily ja kaiken näykkiminen alkoi ihan vähän näkymään taas, mutta tiukkoilla komennoilla ja tarkkana olemisella sekin hävisi noin viikossa.

Samana talvena, muutamaa viikkoa myöhemmin ratsuttajan kanssa.

Päivinä jolloin Veikon saa kulkemaan pää kevyenä, ohjat höyhenenkevyellä tuntumalla, suoraan pitkin uraa, voi laittaa seinään suuren rastin. Ne päivät on harvassa, mutta se tunne on jotain niin uskomatonta! Itse on jo ihan poikki, Veikko myös. Koko tunnin on tapeltu uralle menemisestä ja ratsastajan apujen kuuntelemisesta. Lopussa kiitos seisoo. Niinhän se menee. Jokakerta, kun ei huvittaisi ratsastaa Veikolla, voi ajatella niitä muutamia hienoja askelia ja kuuliaisuutta, jonka ehkä saattaaa saada loppuravien aikana ☺

Mitä tykkäsitte tän tyylisestä postauksesta? Teenkö näitä lisää? ☺

Vauhdikasta menoa

 

 

Moi! 

Sain Annikan kuvaamaan hetkeks töiden jälkeen tonne keskelle peltoa. En ratsastanu kauaa, koska otin väärän loimen jossa siis ei ollut kaulakappaletta ja oli sen verran kylmä etten kauheen kauaa halunnut mennä ponin kanssa kaula paljaana. Muutenkin koska menin ilman satulaa ja Nagis oli villillä päällä, niin suurimmaks osaks kävelin ja ravailin vähän. Yhet laukat otin ja meinasin pudota sieltä, koska sain ihan kivat pukkikohtaukset.. Oikeastaan jo hoitaessa (=vapaana kentällä) loimia pois ottaessa poni päätti lähteä tekemään laukkakierroksen loimi pepun päällä roikkuen..  Eikä muuten ollut helppoa saada se kii, koska heti lähestyessä lähti uudet pukit :D

Ratsastaessa Nagis oli tosi jännittynyt ja vahti jokapuolelle, sinkoili välillä minne sun sattuu ja suuhun ei saanut mitään tuntumaa. Hiukan oli outoa, koska ei se ennen ole tollaista edes pellolla ratsastaessa tehnyt. Loppua kohti se kuitenkin parani huomattavasti ja rentoutui. 

Yöllä tännekkin oli satanut vähän lunta ja nyt toistaseks ainaki koko päivän on pysyny maassa sulamatta. Nyt kun on ollu päivisinkin pakkasen puolella osittain niin oon huomannu, että ponin klipattu osa karvasta kasvaa tosi nopeesti takas!

On se mukavaa löytää jokasella ratsastuskerralla ponistaan jotain uutta :D Tänään löytyi se kadoksissa ollut oma moottori..

♥ Veera & Nagis

Tumpsahdin

jalkavammaus ..

Moikkaaa! 

 Varmaankin tulee aika lyhyt postaus vanhoilla kuvilla varustettuna. Annika oli meillä eilen ja ratsastin ponin vähän rennommin. Alussa irtojuoksutin ja sit hyppäsin selkään, ilman satulaa. Annika talutti mua ehkä viistoista minuuttia, koska juttelin Kik-messengerissä kavereille ? :D Sen lanitushetken jälkeen kävin kaikki askellajit läpi ja loppukäynnit. 

Tänään sit taas ratsastin ihan kunnolla ☺Oli tosi kylmä keli ja inhottava jäätävä viima, eli mun oli pakko tehä kunnolla töitä kokoajan ettei tolle nakupellelle tulis kylmä.. Tein laukanvaihtoja, tempomuutoksia ja väistöjä käynnissä, ravissa ja muutaman laukassa. Nagis oli hyvin kuulolla kokoajan ja oli herkkänä avuille alusta asti. Loppuvaiheessa mulla kuitenkin herkis keskittyminen. Laukkailin pitkillä ohilla ja olin vaihtamassa suuntaa, niin eiköhän poni lähde alta toiseen suuntaan ja sieltä sit tulin alas polvilleni. Suutahdin itelleni hiukan ja odottelin suunnilleen vartin ajan kiukun laantumista ja sillä ajalla laukkuutin ponin irtona Annikan kanssa. Loppulaukanvaidot tein vielä onnistuneesti ja ravailin eteen-alas ☺

Loppujenlopuks oon tosi tyytyväinen itteeni ja Nagikseen, koska sain sen klippauksen jälkeen ekaa kertaa hikiseks, eli kunnolla on töitä tehty! Nyt vielä illalla kengitys ja seuraavaan ratsastuskertaan ☺

 Ei tästä nyt kauheen lyhyt tullut...

♥ Veera

Uusi alku

Moi! ☺

Kuukausi ja viikko sitten suunnilleen postasin viimeksi. Silloin Chalry siirtyi Annikalle vuokraponiksi. Siitä pari viikkoa eteenpäin teimme äidin kanssa päätöksen, että Charly lopetetaan tai sen omistaja hakee sen itselleen. Omistaja haki. Chalry seisoi meillä melkolailla turhanpanttina, koska mulle etsittiin osaavampaa ja virkeämpää ponia. Ja ponia, ei hevosta.

Haimme pari viikkoa sitten tämän mun uuden, Naganon. Se on saksalainen ratsuponi, entinen esteponi mutta nyt jo vähän vanhemmalla iällä on kintereihin tullut kulumaa, joten se on nyt mulla kouluratsuna. 

Aattelin alottaa jotenkin tän bloggaamisen tässäkin blogissa uudestaan, mutten lupaa mitään!
Poistin kaikki vanhat tekstit.

Veera

the end

  

Heips!

   Teille ei välttämättä niiin hyviä uutisia. Poni siirtyy Annikalle ainakin vuokraponiksi, ehkä jopa ylläpitoon mutta asuu meillä :) Itse alan ratsastamaan Veikkoa ja ehkä jatkan aktiivisemmin blogin kirjottamista, katsotaan miten aikaa riittää kaikkeen. Päätettiin tämä juttu äidin kanssa siksi, koska Charlylla en enään niin kauheasti kehity ja äiti ei kerkeä ratsastamaan Veikolla ja se on mulle sopivan haastava ratsu. Nyt on molemmilla hevosilla omat liikuttajat vaikkakin välillä ratsastan Challella. Veikko on silti se tärkein nyt.