Heippa ! Tätä postausta en nyt kyllä jaksa alottaa harmittelemalla katoamistani. Motivaatio-ongelmaa poden täällä, vahvasti! Tän käden sattumisen jälkeen en oo jaksanut missään vaiheessa oikeen alottaa ratsastamista taas kunnolla ja samalla innolla kuin ennen. Äiti saa kysella miltei joka päivä, että mitä teen ponin kanssa tänään. Voi kun tietäsin.
Käytiin heppamessuilemassa ja sieltä lähti mukaan pinkki glitterkoristeltu raippa, kevytuntsikka ja vaaleanvihreä iiiihana satulahuopa ♥ Nimesin raipan Motivaatioksi (joo, nimesin raipan...), koska se on niin pirtsakka etten vaan voi kiukutella :D Oikeesti se on myös tosi hyvä ! Mun raipan osto meni suunnilleen näin:
- Ääh liian löysä, ei toimi
- No joo tää painaa liikaa ja käsi väsyy nopeesti
- TÄÄ ON IHANA - mut oho ei meillä varmaan ole viittäkymppiä raippaan ..
Tiistaina oli iltapäivästä yhdeksään asti Katri Syvärisen ratsastajan henkisen valmennuksen luento ja sinne äiti mut halus viedä. Ihan asiaa siellä puhuttiin mutta kaikki jo oikeastaan ennestään tuttua. Muutama mielikuvaharjoitus ja ihan paperille vastattavat tehtäväkysymykset. Musta tuntuu, että enemmän äiti siitä sai irti kuin mä :D
Eilen satoi vettä vaakasuoraan ja oli vähän tuulista. Vaikka olisin halunnut jäädä sängynpohjalle makailemaan ja kattomaan leffoja tyttöjen kanssa, mut pakotettiin nousemaan ja hoitamaan ponipoikaa. En ees ite jaksanut pukea, joten itkunaurun saattelemana lähdettiin Annikan, Miljan ja Marjon kanssa sateeseen. Poni oli säästä samaa mieltä ja kiukutteli tarhassa. Jätkä oli ihan onnessaan, kun kolme tyttöä harjasi sitä ja mä putsailin kamoja! Ratsastelin ensin liinassa Annikan avustuksella ja tottakai heti, kun päästiin karsinasta ulos, sade vaan yltyi.. Liinassa pyörimisen jälkeen laukkailin ja väistin molempiin suuntiin pari kertaa ja lopettelin viimeseen hyvään väistöön.
Poni oli jo alusta asti tosi hyvin toimiva ja edestä kevyt. Tuli taas sellanen olo, että kyllä mä jotain ainakin ehkä osaan täällä tehdä, muutakin kuin keikkua ja mietiskellä seuraavan viikonlopun suunnitelmia..
Lisäksi ratsastamista latistaa nyt saappaiden puuttuminen. Vetskari hajos oikeen jalan saappaasta ja molemmat vietiin levennettäväksi Helsinkiin viime viikolla. Toivottavasti ne kulkeutuu iskän mukana jo huomenna, on vähän typerää ratsastaa consseilla tai ilman jalustimia joka kerralla. Messuilta etsiskeltiin myös uusia saappaanvarsia, koska äiti on venyttänyt mun synttärilahjaksi saadut varret omalla käytöllään ja ne ei enään pysy mulla jalassa.
Ponin kanssa ei oo enään ollut ongelmia. Nykyään liikkuu reippaasti miltei aina omalla moottorilla. Alotin venyttelyt ponsulle jokunen kuukausi sitten ja nyt taipuu jo melkein hännän tyveen asti ottamaan palkintoleivän !! Venytän aina ennen ratsastusta ja sekin on helpottanut vähän alkuverkkaa, ettei ratsu ole ihan kankea. Ratstastuksen jälkeen pyrin tekeen enemmän sellaset syvävenytykset ja muutaman kerran enemmän jokaista venytystä, kuin enne ratsastusta. Arnikan käyttö selässä ja resissä lopetettiin kun poni otti sen aika alkoholimaisesta hajusta stressiä ja aina kun otin pullon käteen, laukesi stressireaktio joten se lopetettiin.
 |
| ♥ |
Tuli taas vähän sekavanlainen postaus joten koittakaa pysyä kärryillä ! Ens kertaan :)