Viimeaikoja

Vähän yli kuukausi sitten päivitelty kuulumisia tännekkin blogiin ja nyt oli sellanen tunne, että pakko postata ! Lämpimät kelit toi tullessaan ratsastusintoa itse kullekkin, jopa äiti on kivunnut pari kertaa Veikon selkään, joka on suoranainen ihme.. :-D Anyway, oon aikalailla Sanniksen tunneille hypellyt viimeaikoina. Ratoja ja jumppiksia lähinnä menty ja voi että, kun poni tykkää hyppiä ♥ Veikon selkään hyppäsin ihan extemporee jonain päivänä piiiiitkän veikkoilutauon jälkeen. Oli ihan jees ratsastaa sellasta, jolla ei tartte eteenpäin liikkumisesta huolehtia kokoaikaa. Eilen maastoiltiin jossain kallioisessa metsässä ja kiipeilitiin! Matka hiekkatielle maantietä pitkin hirvitti enemmän kun paljon varsinkin näin toukotöiden aikaan kun vastaan voi tulla vaikka ja minkä kokosta traktoria perähommeleineen päivineen mutta ei tullut kun muutama auto, onneks !! Metsässä ponsu tykkäs haahuilla ja hengästy kun kiivettiin melko jyrkkä mäki ja mietittiin äidin kanssa, että mistäs me sitten alas mennään..

Näytän tässä ihan siltä kun itkisin :-D

Mun menoja voi melkeen joka päivä seurailla instassa nimellä igveera_ tai mun ja Annikan lifestyleblogissa täällä. Koska en nyt laita päätäni pantiksi, koska seuraavan kerran kirjailen tänne, niin noi kaksi paikkaa on varmat paikat, jos yksinomaan mun elämää haluaa seurailla :)

Motivation, where are u?

Heippa ! Tätä postausta en nyt kyllä jaksa alottaa harmittelemalla katoamistani. Motivaatio-ongelmaa poden täällä, vahvasti! Tän käden sattumisen jälkeen en oo jaksanut missään vaiheessa oikeen alottaa ratsastamista taas kunnolla ja samalla innolla kuin ennen. Äiti saa kysella miltei joka päivä, että mitä teen ponin kanssa tänään. Voi kun tietäsin. 

Käytiin heppamessuilemassa ja sieltä lähti mukaan pinkki glitterkoristeltu raippa, kevytuntsikka ja vaaleanvihreä iiiihana satulahuopa ♥ Nimesin raipan Motivaatioksi (joo, nimesin raipan...), koska se on niin pirtsakka etten vaan voi kiukutella :D Oikeesti se on myös tosi hyvä ! Mun raipan osto meni suunnilleen näin: 

- Ääh liian löysä, ei toimi

- No joo tää painaa liikaa ja käsi väsyy nopeesti

- TÄÄ ON IHANA - mut oho ei meillä varmaan ole viittäkymppiä raippaan ..

 

Tiistaina oli iltapäivästä yhdeksään asti Katri Syvärisen ratsastajan henkisen valmennuksen luento ja sinne äiti mut halus viedä. Ihan asiaa siellä puhuttiin mutta kaikki jo oikeastaan ennestään tuttua. Muutama mielikuvaharjoitus ja ihan paperille vastattavat tehtäväkysymykset. Musta tuntuu, että enemmän äiti siitä sai irti kuin mä :D 

Eilen satoi vettä vaakasuoraan ja oli vähän tuulista. Vaikka olisin halunnut jäädä sängynpohjalle makailemaan ja kattomaan leffoja tyttöjen kanssa, mut pakotettiin nousemaan ja hoitamaan ponipoikaa. En ees ite jaksanut pukea, joten itkunaurun saattelemana lähdettiin Annikan, Miljan  ja Marjon kanssa sateeseen. Poni oli säästä samaa mieltä ja kiukutteli tarhassa. Jätkä oli ihan onnessaan, kun kolme tyttöä harjasi sitä ja mä putsailin kamoja! Ratsastelin ensin liinassa Annikan avustuksella ja tottakai heti, kun päästiin karsinasta ulos, sade vaan yltyi.. Liinassa pyörimisen jälkeen laukkailin ja väistin molempiin suuntiin pari kertaa ja lopettelin viimeseen hyvään väistöön. 

Poni oli jo alusta asti tosi hyvin toimiva ja edestä kevyt. Tuli taas sellanen olo, että kyllä mä jotain ainakin ehkä osaan täällä tehdä, muutakin kuin keikkua ja mietiskellä seuraavan viikonlopun suunnitelmia..

Lisäksi ratsastamista latistaa nyt saappaiden puuttuminen. Vetskari hajos oikeen jalan saappaasta ja molemmat vietiin levennettäväksi Helsinkiin viime viikolla. Toivottavasti ne kulkeutuu iskän mukana jo huomenna, on vähän typerää ratsastaa consseilla tai ilman jalustimia joka kerralla. Messuilta etsiskeltiin myös uusia saappaanvarsia, koska äiti on venyttänyt mun synttärilahjaksi saadut varret omalla käytöllään ja ne ei enään pysy mulla jalassa. 

Ponin kanssa ei oo enään ollut ongelmia. Nykyään liikkuu reippaasti miltei aina omalla moottorilla. Alotin venyttelyt ponsulle jokunen kuukausi sitten ja nyt taipuu jo melkein hännän tyveen asti ottamaan palkintoleivän !! Venytän aina ennen ratsastusta ja sekin on helpottanut vähän alkuverkkaa, ettei ratsu ole ihan kankea. Ratstastuksen jälkeen pyrin tekeen enemmän sellaset syvävenytykset ja muutaman kerran enemmän jokaista venytystä, kuin enne ratsastusta. Arnikan käyttö selässä ja resissä lopetettiin kun poni otti sen aika alkoholimaisesta hajusta stressiä ja aina kun otin pullon käteen, laukesi stressireaktio joten se lopetettiin. 

♥

 Tuli taas vähän sekavanlainen postaus joten koittakaa pysyä kärryillä ! Ens kertaan :)

Ota elämästä irti kaikki minkä saat, tee siit parempaa

Tämä kuski on oppinut tänään sen, että hevoset ovat edelleen niitä pakenevia eläimiä pakon edessä ja sen että vaikka kuinka panikoi ja repii, niin ei se pakokauhun vallassa oleva poni pysähdy.

Hippolan blogista tai jostain bongasin hyvän harjoituksen ja lähin hetisamantien kantamaa 'kulmatolppia' = kanistereita pellolle ja seuraavana kantoon lähti puomit. 

Mitkä kuvanmuokkaustaidot..

Tehtävä oli alunperin Hippolan sivuilla niin, että puomit olisivat olleet kavaletteja ja keskellä lyhyitä sivuja. Sovelsin kuitenkin oman ja ponin turvallisuuden vuoksi niin, että puomien ylitykseen liittyy jotain muutakin aivojumppaa, koska jos suoralla oltais menty puomeja pellolla niin härregyyd sanon minä. Tän tarkotus oli siis että ratsastetaan kunnolla kulmaan.

Alkukäynnit heitin toisilla peltolohkoilla ja jo siellä huomasin jätkällä hiiiukan ylimäärästä energiaa.. Peppu lens käynnissäkin ja 360-käännöksiä tuli aika reippaita muutaman kerran. Alotin tehtävän normisti käynnissä, myös pitkät sivut ja parin käyntikierroksen jälkeen kuvittelin, että pahimmat höyryt on päästelty jo.. Heheh. Pitkät sivut ravissa, ympyrät ja lyhyet sivut käynnissä. Hyvin meni, ponin kuunteli ja mä pystyin keskittymään käynnin työstämiseen ja omaan olemiseen. Kiinnitin huomiota eritoteen käsiin ja pohkeisiin, kädet korkeammalle ja pohkeet eteen, ohje tuli molemmilta valmentajilta. 

Sanniksen ohjeen mukaisesti tein paljon lyhyitä välikäyntejä, että ponsun mielenkiinto riittää pidemmäksi aikaa. Puolessa välissä ratsastusta alko taas takapuoli lentää käynnissäkin ja pieni riehua edeltävä mörinä alkoi kans. Äiti saapui tossa vaiheessa kuvamaan ja ravailin 'rennosti' koko uraa ja yritin vaan saada ponia rentoutumaan. No, se onnistu ihan hyvin ja olin sitä mieltä, että nyt olisi hyvä hetki laukalle.. not. Ihan hyvin meni ekat puoli kierrosta ja sitten..

..olin ihan varma että nyt sattuu ja pahasti. Ponilta otettiin hokit pois viimeviikolla ja tossa päässä missä mun oli tarkotus ratsastaa, hokittomuus ei ollut ongelma koska siellä oli vaan märkää. 

Kaikki kontrolli poniin hävisi jo kaarteessa, mentiin niin lujaa kun pikkumiehen jaloista lähti, ihan päättömästi. Hetken aikaa meinasin jo tiputtautua alas mutta en sit kuitenkaan. Melkeen mentiin metsän puolelle ja vedettiin kyljelle. Ehkä elämäni kamalimmat sekunnit, kun ei mitään kontrollia, vauhti kiithyy taivuteltaessa, pohja menee jäiseksi mitä lähemmäs metsää mennään..

Pienet jännitykset jäi päälle ja päätin, että äiti saa juoksuttaa huomenna ihan kunnolla ja pelloille ei nyt enään muutenkaan saa mennä. Tähän fiilikseen saattaa olla myöskin osasyynä ehkä jostain kumman syystä myös se, että mun päivä alkoi kello puoli kuusi aamulla..

♥ Veera