Kunnnon katsaus mun ja Veikon tilanteesta ja kehityksestä ! ☺
Veikon kanssa on edistytty lähtötilanteeseen nähden tosi paljon monissa asioissa. Orimainen näykkiminen on loppunut, ratsastajan kuunteleminen sujuu paremmin, vermoravi-tyyliset ravuri näytteet on onneksi jäänyt vähemmälle, laumanjohtajana oleminen on luontevampaa ja ihminen on suurimman osan ajasta jo johtajan roolissa. Huonoina päivinä kaikki on aloituspisteessäja silloin ei kellään ole kivaa. Jos tästä lähtee miettimään, miksi Veikko ylipäätään on edes meillä.. No, aikanaan äiti näki Veikossa oman haastavuutensa ja tottakai halusi heti nähdä, olisiko herrasta kunnon ratsuksi. Kyllä siitä kai olisi tottakai, jos joku jaksaisi/kykenisi ratsastamaan kunnolla kuusi päivää viikossa monipuolisesti ja pitämään motivaation jollain ihmeen tavalla korkealla. Veikkoahan ei siis oikeastaan motivoi itsestään mikään. Niin, paitsi ruoka ja tammat. Esimerkiksi eilen. Tein kauhealla vaivalla ratsastusuunnitelman äikän tunnit siihen kuluttaen ja siksi meni kaikki asia sijamuodoista ohi, kiitos Veikko. :D
 |
| Suunnilleen mun ja Veikon lähtötilanne. Talvi -11. |
Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa jälleen kahden hevosen ratsastamisen. Veikolla on kaksi tai kolme päivää vapaata, ettei heti kahden kuukauden melkeimpä kokoajan seisomisen perään heitetä kuutta päivää viikossa kunnon reenejä. Sellaiseen Veikon psyyke ei toimi. Jos viikon ajan tekee joka päivä kunnolla hommia, se kehittää omansalaisen ongelman, esim. ettei laukkaa voi nostaa ollenkaan. Sitähän me ei haluta, vaan että hevoset toimi lähes moitteettomasti joka ratsastuskerralla (haastetta saa olla, mutta siis ei niin, että ratsastetaan hevonen ihan tappiin viikon aikana ja sitten se ei enään yksinkertaisesti jaksa niin pitkän tauon jälkeen enää)..
Koska Veikko on ollut ravuri nuoruudessaan ja ravisukuinen, on kumma että sillä mennään pelkästään koulua ja esteitä. Kyllä se varmaankin menestyisi raviradoilla, sen verran hienoa ravuravia se esittelee joskus tempon muutoksissa että huhhuh! Kärryjen eteen se on kerran laitettu, mutta ei uudestaan olla kokeiltu, nimittäin kärryjen aisa vääntyi ja tolppia kaatuili, kun Veke sai järkytyskohtauksen tai jotain. Muutama äidin ravipuolen tuttu on sanonut että Veikkoa ei kärryjen eteen, tai siinä on oma ja hevosen henki vaarassa. Siispä ollaan tyydytty muokkaamaan herrasta kouluratsua. Joka kerta se on aina vähän parempi joltain osa-alueelta ja joskus taas menee taaksepäin kehityksessä.
Veikko luulee ilmeisesti olevansa ori. Tää huomattiin sillon, kun Kerttu-Neiti oli meillä kesän. Veikon elämä meni ihan sekaisin aina Kertun kiimojen aikana.. Saattaa olla, että oli suuri virhe ottaa tänne meille, ruunien ja orien keskelle yksi tamma etsimään kadonneita kiimojaan. Charlykin heräsi silloin henkiin ja Kertun lähdettyä se kirjaimellisesti masentui. Liike hidastui ja silmäkulman pilke himmeni huomattavasti. Myös Veikko reagoi siihen, ei onneksi niin paljoa. Orimainen näpläily ja kaiken näykkiminen alkoi ihan vähän näkymään taas, mutta tiukkoilla komennoilla ja tarkkana olemisella sekin hävisi noin viikossa.
 |
| Samana talvena, muutamaa viikkoa myöhemmin ratsuttajan kanssa. |
Päivinä jolloin Veikon saa kulkemaan pää kevyenä, ohjat höyhenenkevyellä tuntumalla, suoraan pitkin uraa, voi laittaa seinään suuren rastin. Ne päivät on harvassa, mutta se tunne on jotain niin uskomatonta! Itse on jo ihan poikki, Veikko myös. Koko tunnin on tapeltu uralle menemisestä ja ratsastajan apujen kuuntelemisesta. Lopussa kiitos seisoo. Niinhän se menee. Jokakerta, kun ei huvittaisi ratsastaa Veikolla, voi ajatella niitä muutamia hienoja askelia ja kuuliaisuutta, jonka ehkä saattaaa saada loppuravien aikana ☺
Mitä tykkäsitte tän tyylisestä postauksesta? Teenkö näitä lisää? ☺
